Текст песни Stormheit - Pohjan neito

Syksy syönyt on lämmön pois
Maalannut tulisilla väreillään
Lehdet ruskan kaukaisen Pohjolan.

Marras astuu saleihinsa
Ikihämärän lasten leikkiin
Myyttisen ajan taikapiiriin
Entisaikojen muistojen valtaamiin.

Pohjan neidon kutsu kaikuu
Halki metsien ikiaikaisten
Siivillä talven henkien
Yllä ensilumen hiutaleiden
Liekki kaihon syttynyt on
Sitä sammumaan ei saa
Tulen lieskat loi valoaan
Yöhön talven mystiikkaa.

Sinut syliini sulkea kerran sain
Irti tahtonut päästää en milloinkaan
Ikuisuudet vyöryivät ylitsemme
Mieleni pois kauas täältä nyt veit.

Sielu neidon, herkkä, hauras
Huutaa kahlittuna vapauttaan
Luonnon helmaan, rauhaan
Itkee sydän yksinäisyyttään
Joutsen laulaa lauluaan
Yksin seuraan sitä rannalta
Ylläni aukeaa rajaton taivas
Tähdet kuulevat kaipuuni...
Tähdille itket kaipuusi.