Текст песни Kotiteollisuus - Vieraan Sanomaa

Isoja ovat lapsuuteni puut
alastomia runkoja
tuulettomia, linnuttomia
mustia rankoja

Ei lapsena ikinä eksynyt metsään
vaikka tahtoikin
nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo
tai vaikka tahtookin

Katsomme pimeyttä silmiin
unta joka ei jää
elämään kuin hetken vain
katsomme pimeyttä silmiin
unta jota ei nää
kuin pienen hetken vain
Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa
mut sano vaan
se tuhanteen kertaan
Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa
mut sanon vaan
ja vielä sen kertaan

Epätoivo matkustaa busseissa,
metroissa, junissa
tuijottaa väsyneitä kasvojaan
pimeyttä vasten ikkunoista

Nähden ruosteisen maailmapyörän
joka natisee tuulessa
kuin maailma yksin tyhjässä
avaruudessa

Words spoken by a stranger

Tall are the trees of my childhood
naked tree trunks
without wind, without birds
black stalks

As a child he never got lost in the forest,
even though he wanted to
Now he gets lost, although he doesn't want to
or even though he wants to

We look darkness into the eyes
The sleep that doesn't remain
in life but a brief moment
The sleep that can't be seen no more
than a brief moment
What you say is like the words spoken by a stranger
but please go ahead
for the thousandth time
What I say is like the words spoken by a stranger
but I go ahead and say it
and repeat it once more

Despair travels on buses,
on subway trains, on trains
stares at its tired faces
against the darkness in the windows

Seeing the rusty Ferris wheel
that creaks in the wind
like a world alone in the emptiness
in space